Elokuvien soundtrackit kuluvat soittimessani säännöllisesti, joten yritin sanoa muutaman sanasen omista suosikeistani. Pelkistettynä seuraava on vain vaillinainen listaus iTunesista löytyvistä soundtrack-levyistä satunnaisessa järjestyksessä, kommenttiraidallani ryyditettynä. 

Mitä voisi sanoa tästä? Loistava kokoelma tunnelmallisia kappaleita tyylilajeiltaan laidasta laitaan. Silti sekametelisoppa muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden, joka sopii elokuvaan täydellisesti. Yhtäkään päälleliimattua täytebiisiä ei tästä kasasta löydy; kaikki on tarkkaan harkittua ja mietittyä. Tätä, kuten kaikkia muitakin Tarantinon elokuvien soundtrack-levyjä kuunnellessa on helppo uskoa miehen todella aloittavan elokuviensa työstämisen musiikin kuuntelemisella. Kaikkea löytyy Johnny Cashista 70-luvun soulin kautta nykypäivään.

Jälleen elokuvaa täydellisesti tukeva ja täydentävä valikoima. En tiedä Sofia Coppolan kirjoittamisprosessista enempää, mutta olisi helppo uskoa hänen toimivan Tarantinon tavoin. Ei minulla oikeasti ole tästä edes mainittavasti sanottavaa; kaikki hipoo täydellisyyttä. Asia on nyt vain kerta kaikkiaan tajuttava. Elokuvassa syntyy upea kuvan ja musiikin naitos, mutta hyvän soundtrackin tavoin tämä vie yksin kuunneltunakin välittömästi elokuvan tunnelmiin. Herkkä, kaunis, moderni, urbaani, salaperäinen, pienillä nyansseilla pelaava kokonaisuus, aivan kuten elokuvakin. 

Toisin kuin edelliset, tämä kokoelma on minulle ennen kaikkea nostalgiatrippi kesään vuonna 1999 ja hikiseen Tennispalatsiin, jossa näin ensimmäisen kerran tämän silloin tajunnan räjäyttäneen elokuvan. Varmasti vielä kiikkustuolissakin pääsen tätä kuunnellen suoraan takaisin niihin kuviin, niihin tunnelmiin. 

Ja sitten jotain ihan muuta. Tämä Coenin veljesten mainion veijaritarinan soundtrack sävähdytti ja sävähdyttää varmaankin ennen kaikkea erilaisuudellaan. Siitä huolimatta klassikko, jota en kuuntele usein, mutta josta tulen takuuvarmasti hyvälle tuulelle hetkessä. Juurevaa, aitoa ja konstailematonta.

Tämä kokoelma svengaa kuin hirvi. Valehtelematta! Loisteliasta, vauhdikasta ja tyylikästä swing-meininkiä. Yhdistettynä elokuvan värikkääseen, Tex Averyn 1950-luvun animaatioista ammentavaan maailmaan lopputulos on 100 % win and awesome. Häpeilemättä myönnän, että kyseessä on yksi kaikkien aikojen suosikkielokuvistani. Kyllä, nostan tämän lähelle kärkeä, vaikka mukaan otettaisiin kaikki maailman klassikot. The Mask on nimittäin alusta loppuun niin häpeilemätöntä elokuvanteon riemua, että vain kaiken toivonsa menettänyt täydellinen kyynikko voi sitä vastustaa. Ei, kyllä ihmisen täytyy olla kuollut, ellei elokuva mitään riemureaktiota herätä. Vastustaa ei voi myöskään tätä soundtrack-levyä, jonka huippukohdista vastaa Jim Carrey itse.

Globaalin tarinan soundtrack on luonnollisesti yhtä globaali, ja tähtihetkiä löytyy joka suunnalta, aina meksikolaisten häiden tunnelmista Tokion futuristisen urbaanin yön kautta Tunisia aavikoille. Tyyli ei petä hetkeksikään. Gustavo Santaolallan sävelet ovat levyllä sulassa sovussa Fatboy Slimin uudelleen miksaaman Earth, Wind & Fire -hitin kanssa. Jälleen kyseessä on täydellinen kuvan ja äänen naitos, jonka edessä on vain melkein langettava polvilleen.

Loppuun sitten se itsestäänselvyys, jota en suostu perustelemaan mitenkään. Ridley Scottin yksinäänkin nerokas elokuva ei olisi puoliksikaan niin vaikuttava ilman Vangeliksen ällistyttävän hienoa musiikkia. Tai mitä minä selitän. Eihän tätä tarvitse perustella. Täydellisyyttä.